Lyhyt on tämä elämä.
Ihminen ei elä sataakaan vuotta
ja jos joku elääkin pitempään,
vanhuus vie hänet täältä.

Ihmiset surevat omaansa,
Mutta mikään oma ei ole pysyvää.
Kun ihminen ymmärtää eron aina olevan edessä,
hän ei elä maailmallista elämää.

Kuollessaan ihminen jättää kaiken,
jos hän ajattelee: ”tämä on minun”.
Kun viisas, minun seuraajani,
oivaltaa asian, hän ei enää katso omaansa.

Ihminen ei näe herättyään
unessa kohtaamiaan asioita.
Hän ei näe rakkaitaan,
kun he ovat poistuneet maailmasta.

Ihmistä, joka nähdään ja kuullaan,
kutsutaan jollakin nimellä.
Mutta vain nimi jää jäljelle
kun ihminen on lähtenyt täältä.

Ne jotka ahnehtivat omaansa,
Eivät pääse murheesta, valituksesta tai kitsaudesta.
Siksi viisaat luopuvat omastaan,
astuvat kodittomuuteen, siinä turva.

On oikein, sanotaan,
ettei syrjään vetäytynyt vaeltaja,
yksinäisyydessä asustava,
enää näyttäydy missään oloissa.

Viisas ei ole riippuvainen mistään,
mieluisaa tai epämieluisaa ei ole hänelle olemassa.
Murhe ja kitsaus eivät tartu häneen,
vesi ei pysy lootuksen lehdellä.

Niin kuin ei pisara liimaudu
lootuksen lehteen eikä vesi kukkaan,
ei viisas kiinny siihen,
mitä hän näkee, kuulee tai mieltää.

Puhdistunut ihminen ei siksi kuvittele,
Että nähty, kuultu tai mielletty toisi puhtautta,
eikä hän etsi puhtautta mistään muualta.
Hän ei etsi kiihkoa eikä kiihkottomuutta.

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Missä hän näkeekin oman etunsa,
nähdyssä, kuullussa tai mielletyssä,
hyveissä ja harjoituksissa, hän tarttuu siihen
ja näkee kaiken muun huonompana.

Tämä juuri on kahle, sanovat taitajat,
jos sen takia näkee muut huonompana.
Siksi vaeltaja ei nojaa nähtyyn, kuultuun tai miellettyyn,
eikä ole kiinni hyveissä tai harjoituksessa.

Eikä hän muodosta maailmassa näkemyksiä,
joiden perusta on tiedossa, hyveessä tai harjoituksessa.
Hän ei esiinny yhdenvertaisena,
ei ajattele itseään muita huonompana tai parempana.

Hän luopuu siitä, mitä on vaalinut eikä tartu uuteen.
Hän ei nojaa edes tietämykseen.
Hän ei valitse puolta riita-asioissa
eikä usko mihinkään näkemykseen.

Häntä ei kiinnosta olemassaolo
täällä tai tuolla puolen.
Hän ei enää valitse näkemysten välillä
eikä tee niistä itselleen turvaa.

Siitä, minkä hän näkee, kuulee tai mieltää,
hän ei muodosta pienintäkään käsitystä.
Kuka voisi maailmassa määritellä bramiinia,
joka ei tartu näkemyksiin?

Hän ei järkeile, ei suosi mitään
eikä vanno oppien nimeen.
Hyveet tai harjoitukset eivät määritä bramiinia,
hän on mennyt yli eikä palaa enää takaisin.

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Kuinka sellainen ihminen voisi ylittää näkemyksensä,
jota halut heittelevät
ja jota ohjaavat hänen omat taipumuksensa.
Niin kuin hän näkee, sellaisia ovat hänen puheensa.

Sellainen ihminen on alhainen,
joka kehuu ansioitaan ja harjoitustaan
tai puhuu itsestään, vaikka ei kysytä.
Tämä on oikeamielisten kanta.

Rauhaisa bhikkhu on tyynnyttänyt mielensä
eikä julista hyveitään: ”tällainen olen minä”.
Oikeamieliset pitävät häntä jalona,
koska hän ei suhtaudu mihinkään pöyhkeydellä.

Ihmisen rauha on häilyvä,
jos hänen näkemyksensä ovat epäpuhtaita,
mielen tuotetta, tekaistuja
ja oman edun toivossa muodostettuja.

Vaikea on ylittää takertumista näkemyksiin.
Ihminen valitsee yhden totuuden monien joukosta,
hän hylkää tai hyväksyy opin sen perusteella,
millaista on hänen takertumisensa.

Puhdistuneella ihmisellä ei ole näkemyksiä
olemassaolon eri muodoista.
Minne hän menisi hylättyään harhan ja ylpeyden?
Hän ei ole enää missään kiinni.

Ihmiset kiinnittyvät asioihin ja kiistelevät opeista,
mutta mistä kiistellä hänen kanssaan, joka ei enää kiinnity.
Hän ei tartu mihinkään eikä hylkää mitään.
Hän on karistanut kaikki tämän maailman näkemykset.

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Mutta jos ihminen ei enää
löydäkään aistinautintoja,
hän kärsii kuin piikkien pistelemänä.

Joka varoo aistinautintoja
kuin varoisi käärmettä ruohikossa,
hän ylittää takertumisen maailmaan valppaana.

Joka ahnehtii maata, omaisuutta, kultaa,
lehmiä, hevosia, palvelijoita, naisia, sukulaisia,
monia aistihalujen kohteita,
heikkous valtaa sellaisen ihmisen.

Onnettomuudet murtavat hänet
ja kärsimys työntyy häneen
kuin vesi vuotavaan veneeseen.

Siksi valpas ihminen varoo aina aistinautintoja.
Hän hylkää ne kuin hylkäisi uppoavan veneen.
Hän ylittää tulvan ja pelastautuu toiselle rannalle.

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Herää! Istu suorassa!
Harjoita itseäsi rauhaan.
Älä anna kuoleman herran nähdä laiskuuttasi
ja johtaa sinua harhaan.

Ylitä takertuminen,
johon jumalat ja ihmiset aina sortuvat
mielihyvää etsiessään.

Älä haaskaa tilaisuuttasi.
Tilaisuutensa haaskanneet vaikeroivat
kun helvetti leviää heidän ympärillään.

Laiskuus on mielen likaa
ja lika leviää laiskuuden myötä.
Vedä nuoli itsestäsi
valppaudella ja ymmärryksellä.
 

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Hän sanoo olevansa ystävä,
mutta ei tee ystävyyden hyväksi mitään.

Hän puhelee kumppaneilleen mukavia
mutta ei ole sanojensa mittainen.

Viisaat näkevät, ettei hän ole tekijä ollenkaan
vaan häntä kiinnostaa pelkkä puhuminen.

Ei sellainen ole mikään ystävä,
joka aina aavistelee kiistoja
eikä näe asioissa kuin vikaa.

Todellisen ystävän seurassa
voi olla kuin poika isänsä rinnalla,
sellaisia ystäviä ei voi erottaa.

Ihminen joka kantaa vastuunsa,
nauttii hyvää hedelmää.
Hän luo edellytyksiä ilolle ja onnelle,
joita on syytä ylistää.

Ja kun ihminen on päässyt
yksinäisyyden ja mielentyyneyden makuun,
hän ei pelkää enää eikä tee pahaa.
Hänellä on totuuden riemu ravintonaan.

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Hänen tulisi olla kyvykäs, suora,
helposti lähestyttävä,
vaatimaton, lempeä,
tyytyväinen ja helposti autettava,

vähäpyyteinen, yksinkertainen,
aistinsa rauhoittanut, harkitseva,
kohtuullinen, ja ihmisten suhteen
vailla ahneutta.

Älköön hän tehkö mitään alhaista,
josta viisaat voisivat häntä moittia.
Olkoot kaikki olennot onnellisia ja turvassa,
tuntekoot he sydämessään onnea.

Millaisia eläviä olentoja maailmassa onkaan,
heikkoja ja vahvoja, pitkiä ja tukevia,
keskikokoisia ja lyhyitä, pieniä ja isoja,
aineellisia ja aineettomia.
kaukana ja lähellä asuvia,
syntyneitä ja syntymättömiä,
tuntekoot he kaikki sydämessään onnea.

Ihmisen ei tulisi pettää toista
tai halveksia ketään koskaan.
Ja vaikka hän tuntisikin inhoa tai vihaa,
ei hänen pitäisi toivoa toiselle pahaa.

Niin kuin äiti suojelee hengellään
ainoaa lastaan,
samoin tulisi avartaa sydäntään
kaikkea elävää kohtaan
ja levittää rakastavaa ystävällisyyttä
koko maailmaan.

Tulisi ulottaa mielensä
ylös, alas, kaikkiin suuntiin,
ilman esteitä,
vailla vihaa tai kaunaa.

Seistessä, kävellessä, istuessa ja maatessa,
jokaisena valveillaolon hetkenä
tulisi elää sydämen valppaudessa,
sillä se on jaloa elämää juuri tässä.

Ja kun ihminen hylkää harhaluulonsa
ja elää hyveellisesti,
kun ihmisen oivallus on vakaa,
ja hän voittaa halunsa mielihyvään,
ei hän synny enää uudestaan.

Sutta-Nipata – Varhaisia buddhalaisia runokertomuksia
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2007

Asiaa punnittuaan Mestari innoittui lausumaan nämä säkeet:

Riippuvaisen elämä on epävakaata,riippumattoman elämä ei ole epävakaata.
Kun ei ole epävakautta, on tyyneys.
Kun on tyyneys, ei ole minkäänlaisia taipumuksia.
Kun ei ole minkäänlaisia taipumuksia, ei ole tulemista eikä menemistä.
Kun ei ole tulemista eikä menemistä, ei ole kuolemaa tai syntymää.
Kun ei ole kuolemaa tai syntymää, ei ole sen enempää ”täällä” kuin ”tuola puolen”  eikä ”niiden välissä”.
Juuri tämä on kärsimyksen loppu.

Udana
Buddhalaisia innoituksen säkeitä
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2004

Asiaa punnittuaan Mestari innoittui lausumaan nämä säkeet:

Kun ei ole juuria, ei multaa, ei lehtiä,
kuinka olisi silloin köynnöksiääkään?
Kuka voisi syyttää tuota viisasta,
kaikista siteistä vapautunutta?
Devatkin ylistävät sellaista ihmistä.
Brahmankin häntä ylistää.

Udana
Buddhalaisia innoituksen säkeitä
Suomennso A. Laaksonen
FWBO 2004

Kenellä ei ole tuottamista, ei pysähtymistä,
kuka on katkaissut liekansa, jättänyt orjuuden,
hän käy eteenpäin, tuo janoamaton viisas.
Ei maailma eivätkä devat häntä halveksi.

Udana
Buddhalaisia innoituksen säkeitä
Suomennos A. Laaksonen
FWBO 2004